Kioto, Japani
Antti Lax, tietojärjestelmätiede
Kyoto Sangyo University
"Japani on kiinnostanut minua aina, ja maahan
päästyäni kiinnostus vain kasvoi.
Esimerkiksi Kioto on täynnä historiaa,
kulttuuria ja kauneutta. Maan historia ja uskonnot ovat
kiehtovia.
Japani on aika pitkälti vastannut odotuksia.
Englannin kielen taito on tosin yliopistossa
huomattavasti alhaisempaa kuin oletin, sillä se
vastaa pääosin lähinnä Suomen
yläaste-ikäisten englannintasoa.
Ensimmäiset viikot olivat melko stressaavia. Koska
kielitaito oli tänne saapuessa melko kehnoa ja
kaikki kyltit on kirjoitettu pääasiallisesti
kiinalaisperäisillä Kanji-merkeillä,
tuntui ettei ymmärtänyt oikeastaan
mistään mitään. Tämä on
oikeastaan vieläkin vähän ongelma, mutta
nyt sentään tietää
selviävänsä kotiin kaupungilta vaikkei
ihan varma olisikaan että missä sattuu
sillä hetkellä olemaan.
Suomalaisen on minusta helppo sopeutua japanilaiseen
kulttuuriin. Miljoonakaupunki ei vaikuta kovin suurelta
kun asuu täällä kaupungin reunamilla,
joten sen puolesta sopeutuminen on melko helppoa.
Kaupungin keskustaan mentäessä tuntuu
välillä siltä kuin menisi uuteen
kaupunkiin, ja paikallisliikennekin on varsin
pätevää.
Vapaa-ajan suhteen Kioto ja Japani on vähän
haastava. Kiotossa on paljon
nähtävää, ns. turistikohteita, joissa
mielellään lähtee käymään
kunhan siihen varaa aikaa. Jos haluaa lähteä
illaksi viihteelle, pitää ottaa huomioon
että Kiotossa ei ole kauheasti yökerhoja.
Hintaluokka on myös melko korkea,
sisäänpääsy maksaa yleensä 10
eurosta jopa 30 euroon, sisältäen yhdestä
kahteen drinkkilippua. Naiset puolestaan yleensä
pääsevät sisään ilmaiseksi. Jos
puolestaan haluaa istua iltaa kavereiden kanssa, alkoholi
on halpaa ja sitä saa lähikaupasta."
Muukalainen Japanissa
Filosofiaa Japanissa opiskellut Linda Jussila törmäsi maassa rasismiin – muttei malta odottaa pääsevänsä takaisin.
Ennakkoluuloinen suhtautuminen ulkomaalaisiin Japanissa
elää ja voi hyvin. Onhan maa aina ollut
tunnettu vahvasta kansallishengestä, jopa
ylpeydestä, joka herkästi pitää
loitolla saarivaltioon rantautuvien aatteet ja
vaikutukset.
Vuosisatoja länsivaltojen vaikutteilta sulkeutunut
Japani avautui vasta 1800-luvun loppupuolella.
Omalaatuinen maatalousvaltio törmäsi nopeasti
modernisoituneeseen maailmaan verisin seurauksin.
Kiinan kanssa käydyt sodat jättivät maiden
välille vielä tänäkin
päivänä tuntuvan kitkan. Toisessa
maailmansodassa Japani haki epätoivoisesti
paikkaansa maailmanherrojen pöydästä,
mutta jäi lopulta nuolemaan haavojaan
häviäjien leiriin.
– Tavallaan se näkyy maassa vieläkin.
Ulkomaalaiset ovat japanilaisille vieraita joihin
suhtaudutaan aika omalaatuisesti, usein jopa
rasistisesti, Linda Jussila muistelee.
Ei ulkomaalaisille
Jyväskylän yliopistossa opiskeleva Jussila oli
vuonna 2011 puoli vuotta vaihdossa Kiotossa, Japanin
entisessä pääkaupungissa.
Pienen ikänsä Japanin kulttuurista
kiinostuneelle Jussilalle japanilaisten rasistisuus tuli
yllätyksenä.
– Kohteliaan ulkokuoren alla paikalliset
ajattelivat meistä ulkomaalaisista varmasti aika eri
tavalla. Bussissa vaihtarit istuivat aina yksin,
byrokratia oli tehty ulkomaalaisille melkein
mahdottomaksi, kämpän vuokraaminen hankalaksi
ja sitä rataa. Jopa pankkitilin avaaminen tuntui
mahdottomalta, Jussila listaa.
Mutkikkaan byrokratian ja liki
välttämättömän kielen osaamisen
taustalla oli Jussilan mukaan selkeä viesti:
tänne ei haluta ulkomaalaisia.
Yhtymäkohtia Suomeen
Välillä rasistisuus häiritsi enemmän,
välillä vähemmän. Yksin matkustavalle
ulkomaalaiselle paikallisten vihaiset tuijotukset
saattoivat olla ahdistavia, mutta porukalla liikkuessa se
ei haitannut, Jussila sanoo.
– Eikä rasistisuus koskaan ilmennyt uhkaavana,
enemmän se oli sellaista halveksivaa. Kertaakaan en
kokenut oloani uhatuksi tai halunnut lähteä
kotiin. Siihen vaan jotenkin tottui.
– Ja toisaalta kampuksella ero muuhun maailmaan
oli valtava. Kaikkia kiinnosti ja kaikki tulivat
juttelemaan, eikä siitä rasistisuudesta ollut
merkkiäkään. Sitä ei tarvinnut
ikinä koulussa miettiä, Jussila kertoo.
Rasistisuuden ja ulkomaalaisten vieroksumisen taustalla
Jussila näki myös paljon yhtymäkohtia
Suomeen. Japani oli maa, jossa ihmiset ottivat oman
tilansa. Vieraille ei juteltu busseissa, tunteet
pidettiin piilossa ja omat asiat visusti omina.
Jussilan mukaan samankaltaisuus helpotti sopeutumista
uuteen kulttuuriin.
– Ehkä suomalaisena jotenkin osasi asioida
paikallisten kanssa luonnostaan paremmin. Japanissa
pärjäsi hyvin sillä, että oli
kohtelias eikä tunkenut nenäänsä
muiden asioihin.
Paras päätös elämässä
Muukalaisena olo Japanissa ei aina ollut helppoa.
Byrokratia uhkasi usein viedä voimat ja kielimuuri
hidasti arkea. Mutta vaikeimmaksi asiaksi Jussila nostaa
ruokakulttuurin.
– Tai helppoa se olisi ollut jos olisin syönyt
paljon kalaa, Jussila naurahtaa.
– Mutta en hirveästi pidä japanilaisesta
ruuasta, ja kaikki länsimaiset ruoka-ainekset olivat
todella kalliita. Riisiä tuli syötyä
paljon, se oli halpaa ja vielä ihan
hyvääkin, hän jatkaa.
Paheksunnasta, byrokratiasta ja raa`asta kalasta
huolimatta vaihtoaika Japanissa jätti Jussilaan
ikävän maata kohtaan. Paikan
päällä tunteet vaihtelivat, mutta paluun
myötä Jussilalle on varmistunut yksi
asia.
Takaisin on lähdettävä. Ja niinkin pian
kuin ensi syksynä.
- Vaikeuksista huolimatta vaihtarivuosi oli
tärkeä, selvästi paras
päätös elämässä. Sain tuen
ja uskalluksen lähteä. Aika avasi paljon ovia
ja esimerkiksi töitä on nyt paljon helpompi
hakea. Paljon jäi myös
nähtävää, Jussila sanoo.
Teksti: Henrik Suni
Kuvat: Linda Jussila
